Ihmeitä tehdään tekemälllä

Olemme mukana Kunteko-kehittäjäpoolissa. Kunteko 2020.

Osallistujissa on mielenkiintoisia hyvinvointiyhteiskunnan pelastustehtävän kanssamme jakajia. Varmuudella ainakin Merja Fischer.

Sydämenä toiminnassa on Tekojen tori, www.kunteko.fi. Sinne kerätään vaikuttavia käytäntöjö, parhaita kokemuksia ja  kehittäviä tekoja, jotta voidaan saada hyvät käytännöt leviämään. Tavoitteena on tuhat tekoa, jotka kuvataan tuonne sivuille.

Vaikuttavuudet kerätään toimialakohtaisesti, hieman rakenteisiin sidotusti kyllä.

Toimenpiteinä tulee olemaan kehittämisverkostot, kehittämistyön tuki ja sparraus sekä nyt kilpailutuksessa oleva sisäisten kehittäjien verkosto.



Kehittäjäverkostoa vetää Innotiimistä Teijo Räsänen. Ohjelma avataan perjantaina Lappeenranta-seminaarissa ja sen jälkeen alkaa käynnistys. Kysyntää on paljon, aluetilaisuudet ovat täynnä: Helsinki, Tampere, Turku ja Kuopio.

Budjetti on 1,3 miljoonaa, sen lisäksi kuntien erikseen rakennettava työ.

Elokuisia kohtaamisia

Klikkaa tästä ja hyppää mukaan katsomaan Elokuisia tunnelmia!

Työllisyyden hoidosta uuden työn luomiseen

 Työllisyyden hoidosta uuden työn luomiseen

  

Miten saadaan ihmisiä työhön tai yrittämään? Hyvässä palkkatyössä olevia voidaan saada työllistämään verkostoista muitakin ympärillä olevia ihmisiä. Työtä on enemmän kuin voidaan itse järkevästi tehdä ja sitä voidaan jakaa toisille. On myös paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä jotka tekevät työtä freelancerina. Palkkatyön pitkä ja vakaa historia alkaa olemaan menneisyyttä.

Mirja: Miten saataisiin työttömyyden häpeäkulttuuria muutettua? Miten saadaan arvostusta ja kunnioitusta työnteolle?

Kaisa: TE- palvelut sähköistyvät nykyään vahvasti. Se ei riitä, vaan täytyy saada myös henkilökohtaista palvelua vaikka vain hetken. Sähköinen kohtaaminen ei kaikkien ihmisten kohdalla vain riitä.

Tom: Miten Repe 50v. Mäntästä saataisiin aktivoitua? Toisiko hän 3kpl työttömiä kavereitaan käymään TE- toimistossa pienen porkkanan houkuttelemina?

Simo: Pitää keksiä tapoja miten saadaan pidettyä ihmiset aktiivisina, eikä syrjäytymisvaarassa. Meillä Etelä-Savossa Asenne ei koskaan ole ollut ongelma!

Asennemuutos on toisaalta tärkeä, mutta se alkaa olemaan myös toistettava mantra jolla ei ole suurta kaikupohjaa. Työn vastaanotto pitäisi tehdä houkuttelevaksi ja tuottoisaksi. Ihminen valitsee helposti helpon laiskuuden vaivalloisen ahkeruuden sijaan, jos siinä ei ole riittäviä kannustimia. Meillä voi olla paljon uutta työtä tekeviä ihmisiä jotka ovat työkkärin listoilla työttömiä. Esimerkiksi pokerinpelaajat tai ihmiset jotka elättävät ihmiset perinteisistä tavoista poikkeavilla tavoilla. He olisivat parhaita mahdollisia mentoreita niille ihmisille jotka eivät ole löytäneet omaa paikkaansa työelämässä.

Vaikeus on siinä, että yhteiskunnallinen määritelmä työstä on se, että siitä saadaan palkkaa. Uuden työn ongelma on siinä, että jos se ei tuota ja siitä ei saa palkkaa, sitä ei voida kutsua varsinaisesti työksi. Miten saamme yhdistettyä, työn palkan ja yhteiskunnan suomat edut. Nyt meillä on kaksi rinnakkaista kuviota olemassa.

Jukka: Yrittäjien, kuntien ja muiden toimijoiden kannattaisi kantaa omalta osaltaan yhteiskuntavastuu. Kannattaa ja yrittää tukea aloittelevia yrittäjiä ja työntekijöitä.

Simo: Probleema on siinä, että ei löydy töille tekijöitä. Onko työn rikastaminen vastaus ja ratkaisu? Henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteiden ja ominaisuuksien hyödyntäminen jokaisen yksilön kohdalla lisäisi työn innostusta ja intohimoa. Työn kehittäminen olisi näin luontevaa ja tuottoisaa.

Inkeri: Ammatillisissa oppilaitoksissa kyllä tuetaan yrittäjyyteen. Mistä löydettäisiin yritysideoita jotka kantavat ja elättävät sinua muutaman vuoden? Hyvänkin yritysidean toteuttaminen

Tom: Olen muunmuassa telineasentaja, prosessinhoitaja jne. Hain ammattikorkeakouluun ja mutkien kautta pääsin maisteriohjelmaan yliopistoon. Nopeasti kyllästyvää sorttia. Hakeuduin TE- toimiston kautta Muotoilija liiketoiminnan edistäjänä- ohjelmaan. Kaiken koulutuksen ja poukkoilujen aikana yrittäjyydestä kyllä on puhuttu, mutta ajatus on tuntunut kaukaiselta, ennen kuin Tamoran kautta se on konkretisoitunut.

Työttömyysjärjestelmä on osittain hyvä, mutta toisaalta se myös sulkee ihmiset pois pätkätöistä joilla voisi päästä työelämään kiinni rajoittamalla töiden vastaanottoa tukien ja etuuksien menettämisen takia. Ahkeruuden oppimiseen menee aikaa, mutta laiskuuden oppii nopeasti.

Anja: Koko idea yrittäjyydestä on muuttunut. Siitä on tullut globaalia ja voit tehdä omien kykyjesi mukaan elantoasi vaikka kotisohvalta. Vanhoilla työkaluillakin voidaan tehdä erilaisia asioita.

Menestystarinat on tehtävä tunnetuiksi ja saataville. Ne inspiroivat ihmisiä yrittämään ja jatkamaan eteenpäin.

Hyvinvointiyhteiskunnassa suuri sektori on osoitettu ihmisten työllistymisen helpottamiseen. Miten näette miten saadaan aktivoitua ihmisiä? Miten löydetään uutta työtä ja luodaan sitä?

Anja: Yrittäjyys on mielestäni ehdottomasti yksi vaihtoehto. Menestyksen mittarit ovat jokaisella erilaisia ja jokainen tekee oman tulevaisuutensa. Mieti mitkä ovat omat vahvuutesi ja tee siitä oman näköinen pakettisi. Sen ei tarvitse olla elinikäinen juttu.

Simo: Se, että pystymme hakemaan lisää kassavirtaa ja lisätuloa ja hakemaan uusia sektoreita mihin voimme tarttua. Lähdetään hakemaan oikeaa persoonaa ja oikeaa tyyppiä. On oltava avoimuus ja herkkyys löytää oikeilla vahvuuksilla olevat ihmiset oikeisiin töihin. Lähestymiskynnyksen täytyy olla myös todella matala näissä yrityksissä.

Jukka Partanen: Työtä on ympärillä joka paikassa. Täytyy vain olla tukea ja kannustusta löytää se työ.

Anja: Ihmisillä olemassa olevat lahjat täytyy huomioida ja tuoda esille. Kaikki eivät välttämättä osaa itse korostaa niitä, vaan vaativat kannustusta.

Tom: Osaaminen voi löytyä ihmisten harrastetaustasta, vaikka koulutus olisikin täysin toinen.

Tom Hagelberg, toimitusjohtaja, Tamora Muutosmuotoilu Oy


Anja Kulovesi, yrittäjä

Simo Kaksonen, kehitysjohtaja, Järvi-Saimaan Palvelut Oy

Opetus ja oppiminen vallankumouksessa

Rakenteellisesti nähdään, että liikutaan oppisopimus- ja toisen asteen koulutuksessa oikeaan suuntaan. Silti katsomme edelleen koulutusta määrän, eikä laadun kautta. Kouluttaako meidän koulutusjärjestelmämme huippuosaajia, vai kakkostason porukkaa?

Hanna: Laadun kehittämismekanismina näkisin, että on oltava valtakunnallinen laadunvalvontajärjestelmä jolla voidaan varmistaa, että koulutus ja työelämä eivät eroa erillisiksi asioiksi. Toisella asteella tutkinnon suorittaminen on jo nyt mennyt suoraan työelämään. Kysymys on usein pöydällä. Laadullisuus myös näkyy siinä, että opiskelijat äänestävät jaloillaan. Koulutuksen järjestäjillä on tiukat ajat pysyä mukana.

Marja-Liisa: Määrälliset tekijät ovat huomattavan paljon helpompia nostaa esille kuin laadulliset. Johtamiskirjallisuus nostaa menestystarinoita esille, mutta voidaan nostaa vain pieni määrä tälläisiä tarinoita näkyviin.

Yritysmaailmassa kerrotaan kyllä millaista osaamista tarvitaan. Keskusteluissa nousee usein esille hyvät tyypit, mutta myös puuttuva osaaminen. Kuljemme edelleen tutkinto edellä, vaikka se ei välttämättä ole työelämälähtöinen toimintamalli. Miten saisimme balanssin tarvittavan osaamisen ja tutkinnon vaatimusten kanssa?

Anna Mari: Tällä hetkellä koulutus on kuin lukittu palapeli. Yksilöllisten polkujen muodostaminen vaatii sen, että kaikki palapelin palaset voivat muuttaa paikkoja ja muovautua.

Kaisa: Lukion jälkeen tai ammattikoulun keskeyttäneiden opinto-ohjaukseen tulisi panostaa enemmän. Onko tähän panostettu?

Hanna: Työelämä muuttuu niin nopeasti, että opoilla on kova työ pysyä vaatimusten perässä. Vastuuta on myös yläkoulun opettajilla ja ohjaajilla, jotta he voivat mukauttaa painotuksia paikallisten virtausten mukaan. Onko yritykset valmiita ottamaan opiskelijoita opiskelemaan yrityksiin? Emme vielä arvosta opiskelijoita niin paljoa, että uskaltaisimme ottaa opiskelijoita oppimaan töitä. Verhoilijoiden ja kultaseppien työt esim. keski-euroopassa perustuvat työssäoppimiseen. Suomessa voitaisiin edelleen olla enemmän työelämässä opintojen aikana.

Onko kunnallisen toimijan ja yksityisen puolen välillä eroja harjoittelijoiden ottamisessa? Töissä joissa voidaan opiskelujen aikana "kasvaa" yritykseen töihin.

Marja-Liisa: Harjoittelut järjestyy suhteellisen helposti tavalla tai toisella varsinkin sote- puolella. Tällä hetkellä ongelmat harjoittelussa liittyvät ulkomaisten opiskelijoiden harjoittelupaikkoihin. Heille on hankalaa löytää paikkoja.

Anna Mari: PK- sektorilla on ollut vaikeaa saada työpaikkaohjaajia, koska usein yritykset ovat mies ja Hiace- tyylisiä. Yrityksissä toivotaan paljon tukea ja vertaistukea työpaikkaohjaajien ja kouluttajien kesken.

Ihminen ihmisenä vaikuttaa siihen miten hän työpaikkansa loppujen lopuksi saa. Koulutus ja tutkinto on kivijalka josta lähetään kehittymään ammattilaisena. Mutta silti itse henkilö on hirvittävän tärkeä. Viime tingassa päätöksen työelämään pääsystä tekee ihminen ihmisen kanssa. Koulutus on turva ihmisille, jotta he osaavat housunlahkeen ompelemisen lisäksi myös laskuttaa siitä.

Miten ja missä määritellään tulevaisuuden koulutustarpeet? Kenen kuuluu katsoa tulevaisuuden osaamista?

Hanna: Tietysti kaikkien! On käyty tiukkoja kokouksia siitä millä tavoin koulutus muuttuu jatkossa.

Anna Mari: Ennustaminen on tavattoman vaikeaa. Ei osata ennakoida millä aloilla koulutuspaikkoja jaetaan. Esimerkkinä kaupan alan nykyinen taantuma alkoi muutamassa kuukaudessa. Kukaan ei pysty ennakoimaan muutoksia.

Hanna: Virkamiehet ovat nykyään niin ketteriä, että saamme siitä nykyään jo hyvää palautetta :)

Marja-Liisa: Globalisoituvassa ja digitalisoituvassa maailmassa ei tarvitse hallita koko maailmaa. Emme voi tietää tulevaisuuden valtavirtoja, vaan meidän pitää hallita ketteryyttä ja nopeita uudistuksia.


Yksi asia mikä aina unohdetaan koulutuskeskustelussa on oppilaan ääni. Nuoria pitäisi aktivoida käyttämään ääntään ja vaatimaan oikeanlaista opetusta ja tietoa.

Työelämän tarpeet muuttuu. 60-70 luvulla tarvittiin tuhansia sosionomeja ja insinöörejä. Nykyään asia ei ole niin vaan tarvitsemme yksittäisiä osaajia yksittäisille aloille? Miten tähän voidaan reagoida?

Anna Mari: Perusteet voivat muuttua ja joustoa on tullut paljon räätälöityjen tutkintojen muodossa. Jos edelleen toimimme vanhalla mallilla ja kyselemme esim. määritelmiä mitkä nykyään kuka vain voi varmistaa vaikka kännykällä. Emme sillä tyylillä voi uudistua. Oppilaitos- ja koulumaaimassa pitää olla edellä yritysmaailmaa. Tällä hetkellä se laahaa hieman perässä. On vielä ajattelua, että täytyy mennä opiskelemaan teoriassa ensin paljon asioita, ennen kuin voidaan edes päästää kokeilemaan monia töitä.

Hanna: Tutkinnossa tapahtuva osaaminen osoitetaan aina työelämässä. Tällä tavoin varmistetaan, että ei päästä livahtamaan työelämän ohi koulusta. Koko vuoden teemana on ollut tulevaisuuden ennakointi ja erilaisissa tilanteissa mukanaolo.

Marja-Liisa: Jos mietitään opetuksen ja oppimisen arkea, on todettava, että luovuudelle on tilaa ja asioista voidaan tehdä monella tavalla. On hyvä joissakin asioissa edetä hyvin perinteisellä tavalla, mutta joissakin täytyy voida muuttua. Miten saisimme koulut jatkuvasti uudistumaan? Edelleen teemme monia asioita tarpeettomasti kaavamaisesti.

Mika Kortelainen: Laureasta tehdään osittain franchising- yritys missä voisin olla yrittäjänä. Siitä saisi toimeentulon kehittämällä. Radikaalien ratkaisujen kulttuuri ei ole voimissaan.

Miten näette koulutussektorin? Kuinka paljon ollaan proaktiivisia ja tuotetaan työelämään sellaista mitä voisi tarvita?

Hanna: Virkamiehen tehtävänä on valvoa eri koulutusohjelmien tasoa ja vaatimuksia. Minkälaisiin tehtäviin koulutus soveltuu.

Jukka Partanen: Romuttaako sellainen järjestelmä Suomen korkean koulutustason, jos opettaminen tapahtuisi kuntien yritystasolla ja yksi opettaja voisikin olla yksi yritys?

Inkeri: On olemassa kouluja ja opettajia jo nyt jotka toimivat kuin yritykset. Ammatillisella puolella homma toimii jo nyt:

Marja-Liisa: Tällä hetkellä toimitaan hyvinkin luovasti ja uudistaen yhteistyössä työelämän kanssa. Se on tällä hetkellä tiukka asiakasrajapinta. Valitettavasti varsinaista koulutuspolitiikkaa ei Suomessa tällä hetkellä ole. Se on alisteinen kaikelle muulle tällä hetkellä.



Pitäisikö koulut räjäyttää?

Hanna: Ehkä tavallamme olemme räjäyttäneet jo. Teemme jo nyt monen eri toimijan kanssa yhteistyötä eri tavalla kuin ennen. Virkamiehet ovat agitaattoreita jotka kehittävät yhdessä tulevaisuuden tarpeisiin soveltuvaa koulutusta. Koulutuksen tulisi vastata niitä tarpeita ja tuottaa niitä taitoja mitä tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Subjektiivinen mahdollisuus ja henkilökohtainen koulutus tulevat olemaan kehitettävässä roolissa jatkossa.

Anna Mari: Aina ei tutkinnoista tai tutkinnon rakenteista löydy oikeanlaisia tutkinnon osia kaikkien yritysten tarpeisiin. Asiassa edistytään koko ajan ja asiakkaiden tarpeita kuunnellaan.

Hanna: Nykynuoret tulevat jatkossa liikkumaan jonkinlaisen digitaalisen todenteen kanssa josta käy ilmi hänen osaamisensa sillä hetkellä. Opettajien pitäisi olla tässä samassa flowssa mukana.

 Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala, tutkimusjohtaja, KyAMK

Anna Mari Leinonen, oppisopimusjohtaja, Stadin oppisopimuskeskus

 

 Hanna Ketonen, opetusneuvos, Opetushallitus

Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat

Innostavuus. Miten näette nykyisen työelämän innostuksen ja uudet start- up yritykset? Tuleeko meille lukkiutuneen ammattirakennekuvion sisään uudenlaista tekemistä? Voiko kunta-alalle tulla start uppeja?

Kaisa: Voi ehdottomasti tulla. Virkamiehestä voi tulla start-up yrittäjä. Pitää vain lähteä, eikä miettiä liikaa. Virkamiehenä on todella tärkeää osata arvostaa omaa virkamieskokemustaan.

Annamari: Raja-aitojen poistuminen tulee tapahtumaan esim. kunta- ja opetusalan ja start-uppien välillä.

Margita: Julkisen sektorin roolin tulisi olla mahdollistaja. Antaa mahdollisuuksia saada referenssejä jne. Pienet yritykset eivät pääse vientimarkkinoille jos niillä ei ole mahdollisuutta kasvaa ensin kotimarkkinoilla.

Simo: Olisi hienoa jos henkilöstö ei siirtyisikään yrityksen ulkopuolelle, vaan start up olisikin mahdollista tehdä yrityksen sisällä.

Voitaisiinko käydä ulkoistamisen sijaan sisäistämään?

Kari: Nuorelta yrittäjältä puuttuu lähes aina rahaa ja verkostoja. Mitä valtiovalta voisi tehdä, olisi tukea nuoria yrityksiä rahallisesti tai verotuksellisesti. GE- Healthcare on hyvä esimerkki tästä.

X- Y sukupolven näkemys työstä on erilainen kuin vanhemman sukupolven. Muuttavatko he työn teon mallin omanlaisekseen, vai onko riskinä, että he syrjäytyvät työelämästä ja homma menee sotkuksi. Mitten näette haasteen?

Kaisa: Nuoret elävät digimaailmaa, mutta elävät samassa maailmassa ja ovat ihmisiä kuin kaikki muutkin. Aina on lähdetty amerikkaan ja australiaan jne. Pitää vain oppia pitkäjänteisen työelämän malli. Voidaan olla kauempana henkilökohtaisesta vuorovaikutuksesta kuin ennen oltiin. Nuoret pitää ottaa mukaan ja opettaa siihen, että asioista voidaan puhua selkesti, suoraan ja heti.

Margita: Uskon nuoriin. Arvomaailma ja se mitä odotetaan työelämältä on edelleen ihan sama asia kuin ennenkin. Erona on se, että nuoret ei hyväksy asioita samalla tavalla kuin vanhempi sukupolvi. Ei motkoteta, vaan äänestetään jaloillaan ja ollaan kriittisiä. Johtamiskysymys. Miten yhteensovitetaan asioita. Pienemmissä organisaatioissa vapaus virtaa, mutta suuremmissa organisaatioissa ollaan haasteen edessä.

Mitä on tulevaisuuden työ? Onko jonkinlainen selkeä näkemys mille työelämä näyttää 2020?

Margita: Aikaikkuna kapenee kokoajan. Joitakin elementtejä riippumatta toimialoista ja tehtävistä yksilönvapaus ja myös yksilönvastuu lisääntyy. Subjektirooli lisääntyy digitalisaation kautta. Työaika, työtila ja johtaminen tulevat joillain tavoin muuttumaan.

Annamari: Meidän pitää saadan prosessit tehokkaammiksi tulevaisuudessa. Paljon hyviä esimerkkejä henkilöstlähtöisestä kehittämisestä. Tehokkuuden lisäämisen vaikutukset valtavia. Usein kuntien sisälläkään ei tiedetä mitä eri osa-alueilla kehitetään. Työn näkyväksi tekeminen ja tuottavuus tulevat lisääntymään:

Kaisa: Kaksinapaisuus on huolestuttavaa. On paljon pieniä yrittäjiä jotka toimivat globaalisti valtavan hyvin, hallitsevat nykytilanteen ja osaavat uudistua. Toisaalta on niitä joille muutovauhti on aivan liikaa. Monissa yrityksissä on ns. työttömiä työntekijöitä. On tehtävä nopeasti jotain, jotta kaikki saadaan osalliseksi työntekoon ja uuden työnteon malliin.

Jukka Partanen: Maailman vauhti on nyt erittäin kova. Pysyykö Suomi tässä vauhdissa mukana?

Margita: Kyse on siitä osataanko hyödyntää nykyisiä vahvuuksiamme. Pitkälti asennekysymys. Ei olla vielä siinä vaiheessa, että digitalisaatio olisi mukana toimintavoissa, vaan puhumme vasta tietotekniikasta. On pakko luopua jostakin, jotta voimme ottaa jotain uutta tilalle.

Jaana: Järjestelmät on jäykkiä. Työnteko on hyvin säänneltyä. Kunta-alalla 75% työtehtävistä on jollain tavoin säänneltyä. Näiden on pakko murtua, jotta voidaan kehittyä.

Kalle: Suomi on edelleen palkkatyöyhteiskunta. Nyt olemme ajatuksellisesti siirtymässä pakolla tai vähemmän pakolla yrittäjäpainotteisuuteen. Kertokaan miten tämä voi tapahtua

Kaisa: Ennen ajateltiin, että yrittäjiksi synnytään. Kuinka voidaan tunnistaa virkamiehistä ja lääkäreistä ne henkilöt jotka oikeasti haluaisivat toimia yrittäjinä. Yrittäjiä on tuettava riskeissä..

Kalle: Onko työntekijällä järkeä tai hyötyä toimia samalla tavalla kuin yrittäjän?

Sisäisen yrittäjyyden ajattelu voi olla vierasta. Oma-aloitteisuus voitaisiin nähdä synonyymina yrittäjyydelle nykyään. Nykyisen yrittäjyyden elinehto.

Mirja: Sisäisestä yrittäjyydestä voi käyttää myös kunta-alalla, mutta edellytyksenä oli, että budjettia ei saa ylittää ja kustannukset on saatava tuottoina takaisin. Oma kokemus ja turvallinen ympäristö yrittää kunta-alalla.

Kirsi Piispanen: Kun haetaan henkilöitä töihin, haetaan tyyppiä ja persoonaa. Ei enää haeta mukavaa persoonaa tai tiettyä koulutusta. Tyypissä on oltava kaikki. Verkostoituminen vaatii yrittäjämäistä työtapaa. Ei pelkästään oma-aloitteisuutta, vaan vaatii erilaisia ominaisuuksia.

 Margita Klemetti, hankejohtaja, Työ- ja Elinkeinoministeriö

Kaisa Välivehmas, kehittämispäällikkö, Suomen Yrittäjät

Annamari Jaanu, ohjelmapäällikkö, Kuntatyönantajat

Digitalisaatio ja uusi työ

 

Mika Kortelainen: Minkälaisia valmiuksia meillä on jo digitalisoituvaan maailmaan ja mitä esteitä pitää poistaa?

Jukka: Kun saadaan välineet, löytyy nopeasti uusia ideoita tehdä töitä uudella tavalla.

Mikko: Koulutus ja osaaminen on A ja O. On luotava entistä enemmän valmiuksia.

Kalle: Olisiko perinteinen palkitseminen ja kannustaminen oikeita tapoja? Tuntuu, että edelleen palkitaan vanhaa tapaa.

Suomen yrittäjissä on valtava määrä yrityksiä jotka eivät vielä tunnista digitalisaatiota ollenkaan. Ne yritykset jotka tunnistavat digitalisaation edut ajoissa, saavat valtavia kilpailuetuja.

Kirsi: Ne yritykset jotka tarvitsevat digiosaamista ja koulutusta siihen, ei välttämättä ole mahdollista. Digitalisaatio on vielä monelle yritykselle utopiaa.

Simo Kaksonen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy: Palkitseminen on myös vapauden antamista. Annetaan vapaus, valmiudet ja laitteistot. Tekeminen voi lähteä myös yksittäisestä työntekijästä. Työntekijät ovat asiakasrajapinnassa ja siellä on tietotaito ja ymmärrys mitä asiakkaan hyväsi pitää tehdä.

Kari: Tuottavuuslisä on digitalisaation myötä tullut usein nopeutena. Suurin hidastava ongelma digitalisaatioon tällä hetkellä on olemassa olevat järjestelmät joihin ollaan riippuvaisia. Olemme jääneet digitalisaation ensimmäisen aallon ansaan ja emme ole vielä keksineet miten sieltä päästäisiin etenemään.

Hyvinvointiyhteiskunta mitä olemme pelastamassa, rakentuu siihen, että teollisuus tuottaa lisäarvoa millä sitä voidaan ylläpitää. Nyt olemme siinä tilanteessa, että yhteiskunta on pystyssä ja työpaikkoja ja teollisuutta häviää koko ajan. Miten näette siirtymisen siihen, että miten tämä rahoitetaan digimaailmaan siirtyessä.

Mikko: Ongelmana on ollut finanssikriisi ja se, että teollisuus ei onnistunut uudistumaan riittävästi. Nyt ongelma on se, että iso teollisuus joka on iso ja voimakas edelleen yritetään saada toimimaan. Mutta asia ei toimi niin. Tuotanto ei tunne enää rajoja. Digitalisaatiokaan ei tunne rajoja. Rajat tuntemassamme muodossa ovat hävinneet ja emme voi enää toimia niiden perusteella. Tietysti olisi hyvä, että metsäteollisuus ja muu teollisuus elpyisi, mutta emme voi rakentaa kaikkea sen epävarman tekijän varaan. Ei ole varaa jättää kehitystä sen varaan.

Kirsi: Suomessa vienti nojaa suuryrityksiin, mutta PK- yritykset kannattelevat Suomea nyt. On voitava motivoida ja kannustaa PK- yrityksiä toimimaan globaalisti. Siihen on kannustettava rahallisesti ja asenteellisesti.

Jukka: Raha saadaan kiertämään niin isojen yritysten kuin myös PK- yritysten yhteistyön kautta.

Mikko: Yrittäjiä on oltava mukana. Miten sitten rakenteellinen ongelma hoidetaan? Saksalla on 20 vahvaa toimialuetta. Ruotsilla 12 ja Suomella 6. Ei uudet vahvuudet synny muuta kuin uusien yrittäjien kautta. Uusien vahvuuksien syntyminen tapahtuu työpaikkojen ja yrittäjien kautta. 

Vielä 90- luvulla yhtenäiskulttuuri toimi, mutta nyt kun rakenteet on muuttumassa ja murtumassa, ei nykyinen hallituspolitiikka tuekkaan uusia avauksia, vaan se haikailee vanhojen rakenteiden perään. Nykyisin on ajateltava globaalia digitaalisuutta. Ei ole mahdollista enää tehostaa nykyisiä töitä, vaan on luotava uutta. Pääsemmekö digitalisaatioon vasta sitten, kun kaikki työelämässä ovat jo diginatiiveja? Toivottavasti Sitra lähtee tekemään digitalisaatiota opettaja- ja koulutusmaailman kanssa.

Näettekö, että digitalisaatiossa on sama suunta kuin 90- luvulla, että lähdetään tulemaan alhaalta ylöspäin, vai yritetäänkö Suomea digitalisoida ylhäältä alaspäin?

Mikko: Digitalisaatio tapahtuu alhaalta ylöspäin, mutta siihen on luotava valmiudet ylhäältä alaspäin. Muutoksen ydin on työpaikoilla. On koulutettua työvoimaa, on osaamista ja resursseja, mutta nyt tarvitaan rohkeutta. Ja sitä tarvitaan niin työmarkkinajärjestöiltä kuin yksittäisiltä työntekijöiltäkin. Digitalisaatio ei ole tällä hetkellä riittävän vahvasti agendassa.

Kirsi: Rakennus- ja sote- alalla digitalisaatio on tullut duunaritasolla esille. TE- toimistojen tasolla se on vasta kehittämisagendassa. TE- hallinnossa pitäisi päästä irti tuoteorientaatiosta ja päästä asiakasorientoituneeksi. Tässä digitalisaatio on suuressa roolissa. Tässä tilanteessa välineet pitäisi tulla ylhäältä alaspäin. Tosiasia on se, että jos digitalisaatioon ei ole päässyt alusta asti mukaan, ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että päästään enää mukaan.

Onko jotain mitä pitäisi oppia, onko kivi mikä pitäisi kääntää? Miksi Virossa voidaan tehdä digitalisaation eteen asioita mitä Suomessa ei osata?

Mikko: Jos julkinen hallinto ei toteuta digitalisaatiota, niin yritykset eivät pääse sitä tekemään ja hyödyntämään. Elimme koko 2000- luvun alun 90- luvun viennin aallossa. Emme lähteneet digitalisaatioon mukaan riittävän nopeasti. Tämä on asennekysymys.

Jukka: Täytyy olla oikeanlainen tahtotila. Ikärakenne on hankala. On paljon vanhaa porukkaa ja vähän nuorta porukkaa. Helposti tehdään samalla tavalla töitä, välittämättä siitä onko 20v vai 60v.

Tarvitaanko ihmistä ollenkaan, jos voidaan arvioida, että kone tekee asian paremmin. Häviääkö työ digitalisaation myötä? Mistä tulovirrat tulee?

Jukka: Työ ei häviä mihinkään. Digitalisaatio luo uutta työtä ja kehittää uusia työtapoja. Se ei ole uhka, vain se on mahdollisuus. Erehdysten ja kokeilujen kautta on lähdettävä kokeilemaan uusia työn tekemisen malleja.

Kirsi: Työ muuttuu ja laaja-alaistuu. Monessa ammatissa ja tehtäväkentässä työ muuttuu täysin erilaiseksi. Nykyisellään monet ammatit tulevat katoamaan.

Jukka: Mutta onko tietty ammattinimike tarpellinen ollenkaan?

Mikko: Ne ovat aina muuttuneet. Olemme eläneet digitalisaation kaltaisia muutoksia ennenkin. Työn tekemisen malli ja työsopimusmallit tulevat muuttumaan. Digitalisaation hyödyntäminen vaatii vapautta tehdä työtä eri tavalla. Työmarkkinajärjestelmän on kyettävä näkemään vallankumous. On voitava hoitaa se järketävällä tavalla. Työaikoihin ja palkkaukseen tulee valtavia muutospaineita. Jos tämä synnyttää tuottavuushypyn mitä haetaan, se turvaa julkisten palveluiden kehittämismahdollisuudet. Pahinta olisi jos AY- liikkeet kävisivät jarruttamaan digitalisaatiota. Muutos tulee olemaan joka tapauksessa raju. Kysymys on siitä tuleeko se tapahtumaan evoluutiona vai vallankumouksena.

Kirsi: On monta asiaa jotka menevät muutoksessa limittäin. Muutokset ovat valtavia. Työsuhteiden tilanne muuttuu. Palkkatyön ja yrittäjämäisen työsuhteen ero pienenee.

Mikko: Kun olet ennen ollut työssä, sinulla on aina ollut pomo. Nykyään pomo ja ohjaaja onkin asiakas. Se on suuri muutos työn tekemisessä. Kun verkostoidut oikealla tavalla, olet pikkuhiljaa itseohjautuva yritys.

Jukka Partanen, toimitusjohtaja, Järvi-Saimaan palvelut

Mikko Mäenpää, vanhempi neuvonantaja, Sitra 

Kirsi Piispnen, Uudenmaan ely- keskus, erikoissuunnittelija

Strateginen johtaminen ja maastoutus hyvän elämän arjeksi

Johtajaan rohkeuteen liittyy myös, että voidaan tietyissä tilanteissa mennä takaisin päin.

Soile: Vaikka muutetaan suuntaa ja käydään strategista keskustelua kuilun partaalla, on voitava olla aina johdonmukainen. Aina ei pidä myöskään olla liian demokraattinen. Kaikkia ei pidä aina ottaa kaikkeen päättämiseen mukaan. On oltava erilaisia rooleja ja vastuunkanto on aina johdolla. On voitava viedä päätöksiä eteenpäin, vaikka ne eivät olisi kaikkien työntekijöiden mielipiteiden mukaisia.

Miten strategisina johtajina ylläpidätte henkilöstön luottamusta? Mitkä ovat ne keinot?

Päivi: Luottamuksen rakentaminen on äärettömän vaikeaa ja menettäminen helppoa. Viestinän merkitys on suuressa osassa. Viestinnän läpinäkyvyydellä ja avoimuudella on suurin merkitys luottamuksen luomisessa.

Ulla: Pieni haavoittuvuus voi näkyä myös johtajissa. Onnistumiset täytyy voida nostaa nopeasti näkyviin.

Soile: Tehdään koko ajan näkyväksi tekoja joita ollaan saatu aikaiseksi. Kerrotaan myös epäonnistumisista. Rosoisuus saa näkyä. Nostaa luottamusta, kun nähdään, että tehdään merkityksellisiä asioita ja ollaan oikealla uralla.

Miten korjataan särkynyt luottamus?

Ulla: On myönnettävä virheensä ja avoimen vuorovaikutuksen keinoilla korjattava tilanne. Jos luottamus rikkoutuu, voi se olla myös kehittämisen tilanne.

Epäonnistumisten ja virheiden korjaaminen on arkea. Se voidaan erottaa myös luottamuksesta. Virheet eivät ole luottamuksen menettämistä, ne ovat arkipäivää.

Päivi: Henkilöstön kanssa strategiaa läpi käydessä on voitava vastata "miksi"- kysymyksiin. Ne nousevat aina esille uutta strategiaa jalkauttaessa ja luottamus syntyy hyvillä perusteluilla.

Henkilöstön mukaan ottaminen strategian muodostamiseen nousee pintaan. Mutta miten henkilöstö otetaan mukaan?

Ulla: Jatkuvaa itsensä heittämistä peliin. Pitää olla paikalla ja olla eri kanavien kautta muakna. Tiedät itse mihin ollaan menossa ja puhut asioista jokaiselle.

Miten johto pystyy pitämään mielenkiinnon ja energian yllä? Miten jatkuvaan kehittämiseen saadaan resursseja. Täytyy olla hyvin selkeä visio ja mahdoton määrä energiaa. Miten näette oman roolin siinä?

Soile: Strategian ei aina pidä olla demokraattinen prosessi. Se on hallituksen tehtävä valmistella linjaukset ja johdon tehtävä on toimeenpanna asiat.

Ulla: Jos kentältä ei kuulu mitään, on strategian muodostaminen vaikeaa. Johtajuutta on se, että osaa suodattaa virtoja

Missä kohdassa johdatte organisaatiota, edessä, keskellä vai takana?

Päivi: Keskellä, jotta voi olla herkkänä joka suuntaan. Edessä tai takana voi jäädä jotain olennaista havaitsematta. Mutta toisaalta takana ollessa voi olla tukena. Johtajan tehtävänä on aina johtaa prosessia. Herkällä korvalla on voitava peilata henkilöstön toimintaa.

Ulla: Silti tuntuu, että täytyy olla edessä, koska kaikki vastuu kannetaan siellä. Johtajat ovat tietyllä tavalla raivaajia. Ennen ei ollut keski- ja takaosaa, vaan oltiin korvat kiinni ylhäällä.

Soile: Kyllä edessä ollaan suuremman osan aikaa jos takana oloon verrataan. Keinot vaihtelevat tilanteesta toiseen tehtävän mukaisesti.

Jukka Partanen, järvisaimaan palvelut:
Täytyy olla tilanteen mukaan joko edessä, takana tai keskellä. Herkillä muutoksilla tavoittaiden mukaan.

Simo Kaksonen:
Myös hallitus on myllytettävä. Kaikki on ajettava saman mankelin läpi. Kukaan ei saa olla erilaisessa roolissa strategian toteuttamisen kanssa. Raja- aitoja madaltava vaikutus.

Soile Kuitunen, toiminnanjohtaja, Kuntoutussäätiö
 - Suomessa kansalaisyhteiskunta on muotoutunut melko omalakisesti. Strategia on hirvittävän arkinen asia. Johtoryhmätyöskentelyssä strategian pitäisi olla jokaisen kokouksen asialistalla. Jatkuvaa keskustelua ja vuoropuhelua ja kuilun partalla elämistä. Maailman tapahtumiin ja mahdollisuuksiin on voitava tarttua välittömästi. Säätiöt ovat syntyneet toteuttamaan merkittäviä yhteiskunnallisia tehtäviä. Tapa tehdä näitä asioita muuttuu kuitenkin koko ajan. Miten strategiaa viedään käytäntöön missäkin tilanteessa? Johto omilla teoillaan ja tavoillaan tuo strategian käytäntöön

- Johdon tehtävä on myös hämmentää työn tekemisen mallia. Täytyy osata herättää kritiikkiä ja keskustelua, jotta kehitys on mahdollista. Ei pidä antaa kaikkea suoraan pureskeltuna, vaan on oltava mahdollista antaa kehitykselle tilaa.

- Kaikkien strategioiden teossa ei lähtökohtaisesti ole suuria eroja. Ei ole väliä ollaanko kunta- yritys- vai säätiömaailmassa.

- 

Päivi Ahonen, toiminnanjohtaja, Lappeenrannan palvelukeskussäätiö

- Strategia on yhdessä tekemistä ja yhteistä prosessia. Suomalaiseen yhteiskuntaan on syntynyt paljon säätiöitä siinä vaiheessa kun RAY alkoi rahoittaa vanhusten asumista 3. sektorin toimijoille. Nyt säätiöt ovat siirtyneet lakiuudistusten ja maailman muutosten vuoksi kilpailemaan yksityisten yritysten kanssa.

- Strateginen näkökulma ei voi olla rahoitus ja lainsäädäntö, vaan sen on oltava asiakastarve.

- Ennen kirjoitettiin strategiakirjoja hyllyyn tuskaisesti, mutta nykyään ollaan todettu, että teot ovat merkittävämpiä kuin sanat. Tekeminen kaikilla tasoilla on tärkeää.

- Innovaatioita ei synny, jos ensin ei ole tietynlaista kaaosta olemassa. Enää ei tule uutta, jos vain johto tietää mitä pitää tehdä ja alkaa jalkauttaa sitä henkilöstöön. Kaaoksessa on oltava mukana jokaisella johtamistasolla.

- Ne ihmiset joita varten työtä tehdään, määrittävät strategian.

Ulla Broms, toiminnanjohtaja, Diakoniasäätiö Foibe

- Tulen tutkimusmaailmasta, mutta halusin tehdä käytännön asioita joilla oikeasti on merkitystä hyvinvoinnin kannalta. Strategia tarkoittaa onnistumissuunnitelmaa. Foibessa tavoitteena on, että sinne halutaan asettua loppuelämäkseen. Se koskee niin asukkaita kuin työntekijöitäkin.

- Strategia täytyy muodostaa yhdessä työntekijöiden ja asukkaiden kanssa

- Jatkuvaan arviointiin kuuluu aina mittaaminen. On vain keksittävä oikeanlaisia mittareita.